Musikaali F84.1 & F50.1 – Rannalle jääneet oli vaikuttava esitys, jonka parissa monet Sammon keskuslukion opiskelijat olivat työskennelleet kovasti. Musikaali joka käsitteli jokseenkin vaikeaa aihetta, oli toteutettu harkitusti ja tämän huomasi.
Musikaali kertoi päähenkilön pyrkimisestä kesän odotetuimpaan musikaaliin, mutta kun häntä ei otetakkaan mukaan projektiin, tutustuu hän autistiseen poikaan. Kyseinen poika soittaa kitaraa ja tuottaa sekä säveltää musikaaliin kaikki kappaleet. Tarinassa seurattiin vuoroin musikaaliin valmistautuvia nuoria ja tarinan päähenkilöiden Ellan ja Tompan välille kehittyvää ystävyyttä. Matkalle mahtuu monia mutkia, kun Tomppaa lähes mielivaltaisesti suojeleva isoveli Ilari ei haluaisi pikkuveljensä viettävän aikaa Ellan kanssa, tai kun Ellan ystävä Mira saakin kesän odotetuimman musikaalin naispääosan, johon Ella oli ollut tarinan alussa koe-esiintymässä. Myös Ellan entinen poikaystävä Peksi pääsee mukaan musikaaliin ja tämä tekee Ellan kesästä entistä vaikeampaa, ovathan kaikki hänen ystävänsä joko mukana tekemässä musikaalia, tai sitten jarruttamassa hänen solmimaansa uutta ystävyyssuhdetta.
Musikaali sisälsi kutkuttavaa draamaa ja piti katsojansa vahvasti otteessaan läpi esityksen. Kaikki musikaalissa esitetyt kappaleet olivat opiskelijoiden itsensä toteuttamia ja tästä en voi muuta kuin nostaa hattua. Bändi hoiti tehtävänsä erinomaisesti ja kappaleet olivat kohtauksiinsa sopivia. Minua jäi kuitenkin hieman harmittamaan se, miten kappaleiden ensimmäisistä säkeistöistä oli vaikea saada selvää. Uskoisin että laulajien käyttämät pienet mikit poskella eivät aivan riittäneet vaadittavaan suoritukseen, mutta annettakoon tämä anteeksi, olivathan musikaalin musiikkiosuudet kerrassan mukaansa tempaavia esityksiä. Itseäni jäi myös hieman häiritsemään kohtausten jatkuva vaihtuminen musikaalia harjoittelevista nuorista Ellan elämään. Olisin toivonut että Ellan ja Tompan välistä ystävyyssuhdetta oltaisiin vielä raotettu hieman enemmän katsojille ja että musikaalin kulku olisi painottunut heihin enemmän. Koin että musikaalin jako Ellan elämästä ja musikaaliin valmistautuvista nuorista oli noin "fifty-fifty".
Näyttelijät loistivat näyttämöllä ja huomasi ettei kaikki musikaalia varten tehty harjoittelu ollut valunut hukkaan. Erityisesti haluaisin mainita, kuinka Tomppaa esittänyt näyttelijä teki mahtavan roolisuorituksen esittäessään autistista poikaa. Myös Ellan roolissa ollut näyttelijä teki loistavan roolisuorituksen ja osasi onnistuneesti kuvata nuoren naisen tunnemaailmaa ja ajatuksia. Myös Tompan veljen Ilarin näyttelijä loisti näyttämöllä ja huhujen mukaan tämä musikaali ei ollutkaan herran ensimmäisiä kertoja lavalla ja sen huomasi.
Sammon keskuslukion opiskelijoiden ja opettajien avustuksella toteuttama musikaali oli vaikuttava esitys joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Musikaali sai katsojan tajuamaan kuinka paljon vaivannäköä se oli vaatinut, mutta myös sen kuinka lahjakkaita nuoria se oli vahvistanut sekä luonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti